Dream Theater: kolme opiskelijaa, yksi treenikämppä ja bändi progressiivisen metallin takana
John Petrucci ja John Myung, kaksi ystävää Long Islandilta, saapuivat Bostonin Berklee College of Musiciin vuonna 1985 etsimään rumpalia, joka rakasti progressiivista rockia ja metallia. He kuulivat Mike Portnoyn treenikämpällä ja alkoivat jammailla yhdessä. Bändin nimi oli silloin Majesty.
Vuonna 1988 heidän ensimmäinen levy-yhtiönsä huomasi, että toinen bändi omisti jo nimen. Portnoyn isä ehdotti nimeä Dream Theater, joka oli erään elokuvateatterin nimi Montereyssä Kaliforniassa. Debyyttilevy „When Dream and Day Unite” ilmestyi vuonna 1989. Kanadalaisen laulajan James LaBrien kanssa he levyttivät „Images and Words” (1992), ja „Pull Me Under” pääsi radioon ja MTV:lle.
„Awake” (1994) toi ensimmäisen kriisin. Kosketinsoittaja Kevin Moore ilmoitti miksauksen aikana lähtevänsä soolouran perässä. Kiertueelle palkatulla Derek Sherinianilla oli kaksi viikkoa aikaa opetella kaksi tuntia erittäin vaativaa musiikkia. Kiertueen ensimmäisen osan jälkeen James LaBrie sairastui rajuun ruokamyrkytykseen, joka vaurioitti pahoin hänen äänihuuliaan, ja hän oli masentunut suuren osan kiertuetta.
Sitten tuli „Falling Into Infinity” (1997), joka tehtiin levy-yhtiön painostuksesta. Se halusi uuden „Images and Wordsin” ja „Pull Me Underin” kaltaisen singlen ja uskoi, että metallisempi albumi myisi helpommin. Sherinian soitti sillä ja EP:llä „A Change of Seasons”.
Vuonna 1999 bändi vastasi levyllä „Metropolis Pt. 2: Scenes from a Memory”, 77 minuutin konseptialbumilla, jonka tuottivat Petrucci ja Portnoy. Se oli ensimmäinen kosketinsoittaja Jordan Rudessin kanssa.
Sen jälkeen he julkaisivat albumin lähes joka toinen vuosi: „Six Degrees of Inner Turbulence” (2002), „Train of Thought” (2003), „Octavarium” (2005), „Systematic Chaos” (2007) ja „Black Clouds & Silver Linings” (2009).
Syyskuussa 2010, 25 vuoden jälkeen, Mike Portnoy ilmoitti lähtevänsä bändistä, ja Mike Mangini otti hänen paikkansa. Vuoden ja viisi päivää myöhemmin bändi julkaisi 11. albuminsa „A Dramatic Turn of Events”, ensimmäisen Manginin kanssa.
Manginin kanssa bändi jatkoi: „Dream Theater” (2013), „The Astonishing” (2016), „Distance Over Time” (2019) ja „A View from the Top of the World” (2021), joka voitti kappaleellaan „The Alien” Grammyn parhaasta metallisuorituksesta.
Sitten ympyrä sulkeutui. 25. lokakuuta 2023, kolmetoista vuotta lähdön jälkeen, Portnoy ilmoitti paluustaan sovittuaan vähitellen jäsenten kanssa ja otettuaan vuonna 2022 uudelleen yhteyttä LaBrieen bändin konsertissa New Yorkin Beacon Theatressa. „Parasomnia” (7. helmikuuta 2025) on heidän 16. albuminsa ja ensimmäinen hänen kanssaan vuoden 2009 jälkeen.
Mitä Portnoy on yksinään arvoinen? Hän on yksi kolmesta perustajasta, tuotti levyt yhdessä Petruccin kanssa ja rumpalina muokkasi Dream Theaterin livesoundia. Hän kirjoitti sanat kappaleeseen „Midnight Messiah” levyllä „Parasomnia” ja soittaa myös muissa bändeissä, kuten The Winery Dogsissa ja Sons of Apollossa. Hänen rumpusettinsä on kuuluisa kokonsa vuoksi: Tama-rummut, Sabian-symbaalit, Tama Speed Cobra -polkimet, ProMark-kapulat.
Ensin anteeksipyyntö: Kalishassa ei vielä ole Dream Theateria. Mutta he ovat sukupolvemme suurimpia muusikoita, mestareita ja virtuooseja. Tämä ei ole poppia, ei edes metallipoppia, eivätkä he nojaa meteliin. He nousevat lavalle ja tekevät työnsä. Ihmiset rakastavat heitä, muistavat heidät, osaavat ulkoa jokaisen nuotin, jokaisen harmonian, jokaisen melodian ja linjan, jota he vievät. Siinä kaikki on täydellistä.
Heidän vuoden 2025 kiertueensa „An Evening with Dream Theater” kiersi 30 yhdysvaltalaista kaupunkia 5. Joka ilta he soittivat „Parasomnian” kokonaisuudessaan. syyskuuta – 25. lokakuuta ja päättyi Long Islandille. Jos he soittavat lähelläsi, olet iloinen ostamastasi lipusta: ihmiset matkustavat maasta toiseen nähdäkseen heidän konserttinsa. Tule, et tule katumaan. Älä mieti, mene.
— Kalisha 🎧
Piditkö tästä? Sovellus on ilmainen aloittaa.
Hanki sovellus