Exclusively Pink Floyd: asema, joka on rakennettu viidenkymmenen vuoden päälle yhtyettä, joka ei koskaan lakannut muuttamasta mieltään itsestään
”Exclusively Pink Floyd” on lukujen valossa rakastetuin asema koko Kalishan Exclusive-kokoelmassa — 11 639 ääntä, ja luku kasvaa yhä, edellä jokaista muuta valikoiman yhden artistin kanavaa. Se toimii samalla tavalla kuin muutkin 312: yhtäjaksoinen suoratoisto Exclusive Radiolta, ei mitään muuta kuin tämä yhtye, ei mainoksia katkaisemassa settiä. Sen erottaa muista yksinkertaisesti se, kuinka valtava katalogi siinä on ammennettavana, ja kuinka pieni osa siitä tuntuu täytemateriaalilta.
Yhtye perustettiin Lontoossa vuonna 1965, ja jopa nimen takana on pieni tarina — Syd Barrett kokosi sen kahden amerikkalaisen bluesmuusikon, Pink Andersonin ja Floyd Councilin, nimistä. Alkuperäinen kokoonpano oli Barrett kitaralla ja laulussa, Roger Waters bassolla, Nick Mason rummuissa ja Richard Wright koskettimissa, ja ensimmäiset kaksi vuotta Pink Floyd oli psykedeelinen singleyhtye, joka rakentui Barrettin oudon, leikkisän sävellystyylin ja Lontoon UFO Club -skenen ympärille.
Tämä versio yhtyeestä ei kestänyt kauan. Vuoteen 1968 mennessä Barrettin mielenterveys oli heikentynyt rajusti, mitä pahensi runsas huumeidenkäyttö, ja nuori David Gilmour tuotiin ensin paikkaamaan häntä lavalla, sitten korvaamaan hänet kokonaan. Se on paljon hiljaisempi ja surullisempi tarina kuin se stadionrock-imago, jonka yhtye myöhemmin saavutti, eivätkä Pink Floyd koskaan täysin lakanneet kirjoittamasta siitä — Barrettin varjo kulkee suoraan läpi joidenkin heidän suurimmista levyistään.
Kun Waters otti yhä enemmän vastuun sävellystyöstä, 1970-luku tuotti sen albumisarjan, josta yhtye todella muistetaan. The Dark Side of the Moon (1973) vietti yli neljätoista vuotta Billboard 200 -listalla ja on myynyt noin 45 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista. Wish You Were Here (1975) oli suora puhuttelu ystävälle, jonka he olivat menettäneet — ”Shine On You Crazy Diamond” käsittelee enemmän tai vähemmän suoraan Barrettia. Animals (1977) kääntyi synkempään ja poliittisempaan suuntaan, ja The Wall (1979) meni vielä pidemmälle: täydellinen rock-ooppera eristäytymisestä, rakennettu muurin ympärille, jonka kertoja pystyttää tiili kerrallaan itsensä ja kaikkien muiden väliin.
Yhtye ei selvinnyt omasta menestyksestään sulavasti. The Final Cut (1983) oli käytännössä lähes Roger Watersin sooloalbumi, joka julkaistiin yhtyeen nimellä, ja pian sen jälkeen Watersin ja muiden suhde romahti täysin. Waters lähti, yritti saada myös yhtyeen nimen eläkkeelle mukanaan, ja hävisi — Gilmour, Mason ja Wright jatkoivat Pink Floydina julkaisemalla albumit A Momentary Lapse of Reason (1987) ja The Division Bell (1994), kiersivät stadioneilla, kun kriitikot väittelivät siitä, laskettiinko se enää.
Ajan myötä sillä oli merkitystä tarpeeksi, jotta vieraantuminen suli pois. Vuonna 2005 Waters liittyi jälleen Gilmourin, Masonin ja Wrightin seuraan yhtä ainoaa Live 8 -esiintymistä varten — kaikki neljä yhdessä lavalla ensimmäistä kertaa yli kahteen vuosikymmeneen, yhden iltapäivän ajan. Wright kuoli vuonna 2008, ja kun jäljellä olevat jäsenet kokosivat albumin The Endless River (2014) The Division Bell -kauden ylijääneistä sessioista, he muotoilivat sen kunnianosoitukseksi hänelle ja, kuten kävi ilmi, koko yhtyeen päättäväksi sanaksi.
Se on lähes kolmekymmentä vuotta yhtyettä, joka riitelee itsensä kanssa siitä, miltä sen pitäisi kuulostaa — ja juuri siksi asema, joka vain antaa koko katalogin soida ilman erityistä järjestystä, toimii täällä niin hyvin. Et ole koskaan kuin muutaman kappaleen päässä kappaleista ”Time”, ”Wish You Were Here” tai ”Comfortably Numb”.
🎧 Voit nyt kuunnella Exclusively Pink Floydia suoraan Telegramin sisällä — ei sovellusta, ei selainta — Kalisha Radio Mini Appimme kautta.
— Kalisha 🎧
Piditkö tästä? Sovellus on ilmainen aloittaa.
Toimii iPhonella ja Androidilla — mitään ei tarvitse asentaa